Syntymäpäivä

Tänään on syntymäpäiväni. Ollaan vietetty sitä rauhallisesti kotona ja pojan mummilassa. :) Pojan ja miehen kanssa käytiin päivällä synttärilounaalla. Ollaan syöty herkkuja monessa paikassa. :)

Olen saanut ihania kortteja rakkailta ihmisiltä sekä suloisia lahjoja.

Tämä päivä on ollut monella tavalla hyvä ja ihana. Poika on ollut onnensa kukkuloilla, kun on saanut leikkiä serkkujen kanssa. Tänään pojan rakas serkku jää meille yökylään

Iloa ja elämää on ollut tämä päivä tulvillaan. Joka hetkestä kiitollinen. 

Huomenna menen äitini kanssa syömään ravintolaan synttäreiden kunniaksi. Nämä hetket jäävät sydämeen.

Hiekkaunelmia :)

Äkkiä maisemat ovat muuttuneet  syksyisiksi. Luonto näyttää tosi kauniilta nyt. Olen aina tykännyt syksystä paljon. Ehkä johtuu siitäkin, että olen syntynyt silloin.

Tällä viikolla kävin pianotunnilla muutaman viikon tauon jälkeen, uusia tuulia kohti. Pojan päiväkodissa oli perheiden yhteinen ulkoiluilta. Olin siellä pikkuisen kanssa, tehtiin pieni luontopolku ja syötiin makkaraa. Poika tuntui kovasti nauttivan illasta. Mielelläni osallistun tämänkaltaisiin tapahtumiin, jotta pojallekin vahvistuu tunne, että vanhemmat ovat mukana päiväkodin kuvioissa tiiviisti.

Kesä meni nopeasti, eikä hiekkalaatikko silloin valmistunut. Mutta tänään mies haki hiekat pojan uuteen hiekkalaatikkoon, jonka hän teki viime viikolla valmiiksi. Mies teki myös  meidän pihan päätyyn uuden aidan syksyn kunniaksi. Niin asiat tapahtuvat omalla ajallaan, kun hetki on sopiva.

Tehtiin pojan kanssa ensimmäiset kakut omalla hiekalla. :)

Vielä löytyi kukkanen lehtien seasta. Luopumista ja uutta, sitähän tämä elämä on. Kaikkein tärkeintä on rakastaa. 

Ei mitään hätää

Tänään oli syksyn ensimmäinen konsertti. Ohjelmassa oli suomalaisten säveltäjien ja Chopinin musiikkia. Mietin tässä, että konsertin jälkeen juodut kahvit konserttipaikalla kruunaavat koko tilaisuuden. Silloin on niin kiva rentoutua, jutella toisten muusikoiden ja kuuntelijoiden kanssa soitetusta ohjelmasta.  Niin oli tänäänkin. Äitini ja siskoni olivat myös tulleet konserttiin, se toi myös erityistä juhlan tuntua konserttipäivään.

Konserttiin valmistautuminen on aina prosessi, johon kuuluu monenlaista valmistautumista. Jälkiolo on usein väsynyt, mutta onnellinen. Koko tunteiden kirjo on mukana.
Aiemmin en säästänyt konserttiohjelmia, mutta viime vuosina olen alkanut keräilemään niitä muistoiksi talteen.

Tällä viikolla pikkuinen oli kovin itkuinen, kun tultiin hoidosta kotiin. Itkun lomasta hän yhtäkkiä alkoi sanomaan "Ei mitään hätää, ei mitään hätää". Kahden sanan lauseita pojalla alkaa jo olla paljon, mutta useamman sanan lauseet ovat vielä harvinaisempia. Ehkä siksikin tämä pojan oma lohdutus tuntui niin liikuttavalta. Sitä poika on toistanut muutamia kertoja viikonlopun aikana.
Välillä tuntuu ihmeelliseltä, miten paljon iloa, lohdutusta ja rakkautta oma pieni poika tuo.

Kaikkea hyvää ja rakasta!

Lähellä elämää

Loppuviikkoa taas eletään, viikon työpäivät takana päin. Tänään oli ihana ulkoilukeli. Pojan kanssa kerättiin vielä loppukesän kukkia ja käytiin katsomassa tavarajunaa. Junat, lentokoneet, kaivurit ym ovat pojalle valtavia ilon aiheita. :)

Tällä viikolla tein päätöksen, joka vaikuttaa merkittävästi koko meidän perheen tämän lukuvuoden elämään. Valinta oli vaikea, mutta tein päätöksen sydämellä, laskien myöskin plussat ja miinukset asian suhteen moneen kertaa. Uskon, että tämä päätös oli oikea.  Olo tuntuu helpottuneelta, jopa ihanalta. Nyt tuntuu, että tämä oli ainut oikea ratkaisu koko perheen kannalta. Elämä on tässä-nyt ja niin ainutlaatuisen kaunis ja korvaamaton.

Eilen oltiin pojan ja mummin kanssa "retkellä" kaupassa ja syömässä.  Juotiin vielä myöhään kahvit ja syötiin herkulliset jätskiannokset. Miten suuri siunaus läheiset ihmiset ovatkaan. Tänään saadaan mies kotiin työreissulta, poika on varmaan aamulla onnellinen herätessään, kun isi on kotona. Ja kivalta se tuntuu minustakin.

Kaunista syyskuun alkua!