keskiviikko 28. elokuuta 2013

Elämää

Niin ne päivät kuluvat. Koko kesän olen pyöritellyt isompaa päätöstä mielessäni. Tämän viikon jälkeen olen varmasti viisaampi asian suhteen. Ja luotan, että hyvä ratkaisu tulee.


       

Viikon kohokohta on minulle ja pojalle usein, kun vietämme vapaapäivää ja käymme läheisessä leipomossa ostoksilla. Lähes aina ostamme pieniä, huippuhyviä karjalanpiirakoita, joita syödään usein jo kotimatkalla.  :)








Ollaan podettu pojan kanssa flunssaa. Usein minä ja pikkuinen sairastetaan sama tauti, mutta mies välttyy flunssalta. Hyvä niin,  että meistä jokun pysyy terveenä. :)


Poika haluaa usein tehdä samoja juttuja, kuin minä ja mieskin. Varsinkin siivousjutut ovat jo pitkään olleet mieluisia leikkejä. :)

Viime viikonloppuna juhlittiin sukulaislapsen synttäreitä. Poika kovasti nautti serkkujen tapaamisesta, ilmassa oli vielä kesän tuoksua ja kauneutta.


Sydän on täynnä rakkautta pientä pellavapäätä kohtaan. Tuntuu, että kulunut kesä on vienyt poikaa kehityksessä kovasti eteen päin. Pieni hän silti vielä on!

Nyt laitan itselleni kamomillateetä. Huomenna minulla onkin pitkästä aikaa  pianotunti, se on aivan erityistä minulle, että saan edelleen käydä hyvällä, minulle tosi tärkeällä opettajalla ja oppia sekä innostua. 

Ihania hetkiä!



sunnuntai 18. elokuuta 2013

Lepopäivä

Mustin yhtäkkiä, että tänäänhän on lepopäivä. Tänään siis hyvällä omallatunnolla levätään. :) Mies ja poika ovat päikkäreillä, minä nautin kupillisen kahvia. Arki on lähtenyt vauhtiin, kesän tuntua silti vielä. Päivät pojan kanssa kotona tuntuvat tosi tärkeiltä, en malttaisi viedä poikaa hoitoon paljon ollenkaan. Sopeutumista vielä on pojallakin kesän jäljiltä.



En ole varsinaisesti mikään "leipuri hiiva", mutta nyt olen kahtena viikonloppuna leiponut. Syyspiirakkaa omista marjoista ja eilen tein täytekakun pojan 1v 9 kk päivän kunniaksi. 



Onneksi minulla on näinkin ihana apulainen! :) Pojalle tekee mieli leipoa oman lapsuuteni herkkuja. 



















Kohtuullisen hyvältä maistui piirakka oman äitini reseptillä. Ei kutenkaan niin hyvältä, kuin hänen tekemänään..  :)














Oman lapsen kanssa käy usein mielessään läpi oman lapsuuden muistoja, mitä asioita haluaa siirtää perintönä hänelle. Olen viime päivinä lukenut Liisa Keltikangas-Järvisen kirjaa "Lapsen sosiaalisuus". Kovasti haluaisin pojan kokevan ihanan, turvallisen,  rakkaudellisen lapsuuden. Parhaani sen eteen teenkin. Kuitenkin uskon, että hänen ja minun, jokaisen elämä on Suuremmassa kädessä. Siihen haluan luottaa ja turvata pojan äitinäkin. Onneksi ei tarvitse suorittaa elämää.


Tässä operaatio täytekakku. :) Kakun keskellä pojan ristiäiskakunkoriste. Poika nuoli tyytyväisenä taikinan vispilöistä, mutta valmiista kakusta ei pahemmin innostunut vielä. Äidiltäni tuli ihanin kommentti. Hän sanoi, että oli ehkä parhaan makuista täytekakkua, mitä hän on ikinä syönyt. Todennäköisesti hän on syönyt parempaakin joskus, mutta hyvä mieli kuitenkin tuli näistä sanoista. 

Tällä viikolla sain uutta, mielenkiintoista tietoa opintojeni suhteen. Mutta on myös kysymysmerkkejä niihin liittyen. Niin kuin elämässä yleensäkin.

Huomenna olisi yhteistreenit syksyn ensimmäiseen konserttiin. Usein sen olen huomannut, soittaessa innostuu ja alkaa unelmoida ihanista asioista!

                                                                   Raikkaita tuulia!


perjantai 9. elokuuta 2013

Syksyä kohti

Tämän vuoden työkuviot alkaa olemaan selvillä. Mutta on vielä asioita, joita pitäisi selvitellä ensi lukuvuotta ajatellen. Askel kerrallaan..





Tuntuu ihanalta, että on viikonloppu tulossa. Paluu työkuvioihin vie yllättävän paljon voimia, on niin monenlaista miettimistä ja selvitettäviä asioita. Arki rullaa sitten taas omalla painollaan, kun vauhtiin pääsee.

Meidän pikkuinen on ollut kipeänä melkein viikon. Onneksi nyt alkaa olo helpottaa!


Tällaiset "aarteet" ostin pienelle, kun hän oli ollut kesän jälkeen ensimmäisen päivän hoidossa. Pieni urhea mies.

Omissa pensaissa olisi marjoja niin paljon kuin jaksaisi/ehtisi kerätä. Yhtenä päivänä pojan kanssa kerättiin marjoja, olin niin ylpeä rakkaasta, kun hän hienosti keräsi myös marjoja yhteiseen astiaan. Hyvin jaksoi keskittyä tärkeään puuhaan. Siinä oli kesän yksi erityisin hetki meillä. Täytyihän minun tehdä heti mehua pojan poimimista marjoista.


Elämän kauneus yllättää. Sitä kun voisi aina sydämessään kantaa.

Lempeitä tuulia syksyä kohti!



.