Lepopäivä

Mustin yhtäkkiä, että tänäänhän on lepopäivä. Tänään siis hyvällä omallatunnolla levätään. :) Mies ja poika ovat päikkäreillä, minä nautin kupillisen kahvia. Arki on lähtenyt vauhtiin, kesän tuntua silti vielä. Päivät pojan kanssa kotona tuntuvat tosi tärkeiltä, en malttaisi viedä poikaa hoitoon paljon ollenkaan. Sopeutumista vielä on pojallakin kesän jäljiltä.

En ole varsinaisesti mikään "leipuri hiiva", mutta nyt olen kahtena viikonloppuna leiponut. Syyspiirakkaa omista marjoista ja eilen tein täytekakun pojan 1v 9 kk päivän kunniaksi. 

Onneksi minulla on näinkin ihana apulainen! :) Pojalle tekee mieli leipoa oman lapsuuteni herkkuja. 

Kohtuullisen hyvältä maistui piirakka oman äitini reseptillä. Ei kutenkaan niin hyvältä, kuin hänen tekemänään..  :)

Oman lapsen kanssa käy usein mielessään läpi oman lapsuuden muistoja, mitä asioita haluaa siirtää perintönä hänelle. Olen viime päivinä lukenut Liisa Keltikangas-Järvisen kirjaa "Lapsen sosiaalisuus". Kovasti haluaisin pojan kokevan ihanan, turvallisen,  rakkaudellisen lapsuuden. Parhaani sen eteen teenkin. Kuitenkin uskon, että hänen ja minun, jokaisen elämä on Suuremmassa kädessä. Siihen haluan luottaa ja turvata pojan äitinäkin. Onneksi ei tarvitse suorittaa elämää.

Tässä operaatio täytekakku. :) Kakun keskellä pojan ristiäiskakunkoriste. Poika nuoli tyytyväisenä taikinan vispilöistä, mutta valmiista kakusta ei pahemmin innostunut vielä. Äidiltäni tuli ihanin kommentti. Hän sanoi, että oli ehkä parhaan makuista täytekakkua, mitä hän on ikinä syönyt. Todennäköisesti hän on syönyt parempaakin joskus, mutta hyvä mieli kuitenkin tuli näistä sanoista. 

Tällä viikolla sain uutta, mielenkiintoista tietoa opintojeni suhteen. Mutta on myös kysymysmerkkejä niihin liittyen. Niin kuin elämässä yleensäkin.

Huomenna olisi yhteistreenit syksyn ensimmäiseen konserttiin. Usein sen olen huomannut, soittaessa innostuu ja alkaa unelmoida ihanista asioista!

                                                                   Raikkaita tuulia!