Tuntuu ihanalta, että on viikonloppu tulossa. Paluu työkuvioihin vie yllättävän paljon voimia, on niin monenlaista miettimistä ja selvitettäviä asioita. Arki rullaa sitten taas omalla painollaan, kun vauhtiin pääsee.
Meidän pikkuinen on ollut kipeänä melkein viikon. Onneksi nyt alkaa olo helpottaa!
Tällaiset "aarteet" ostin pienelle, kun hän oli ollut kesän jälkeen ensimmäisen päivän hoidossa. Pieni urhea mies.
Omissa pensaissa olisi marjoja niin paljon kuin jaksaisi/ehtisi kerätä. Yhtenä päivänä pojan kanssa kerättiin marjoja, olin niin ylpeä rakkaasta, kun hän hienosti keräsi myös marjoja yhteiseen astiaan. Hyvin jaksoi keskittyä tärkeään puuhaan. Siinä oli kesän yksi erityisin hetki meillä. Täytyihän minun tehdä heti mehua pojan poimimista marjoista.
Elämän kauneus yllättää. Sitä kun voisi aina sydämessään kantaa.
Lempeitä tuulia syksyä kohti!
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoitte:)