Hyvää ja tärkeää

Tänään on ollut kotoilupäivä pojan kanssa. Vauhtia ja vipinää on riittänyt  aamusta alkaen. Kissa mielellään osallistuu meidän kanssa aamutoimiin ja siitäkös poika innostuu. Kissa juoksee minkä käpälistään pääsee ja poika juoksee kissan häntää saalistaen, samalla sydämestään nauraen. :) Nykyään kuitenkin on enemmän jo niitäkin hetkiä, jolloin kissa ja poika kohtaavat toisiaan hetken rauhallisemmin. Eiköhän heistä vielä tule hyvät, ellei jopa parhaat kaverukset!

Nopeasti on viikko taas mennyt, huomenna viikon viimeinen työpäivä. Perjantaissa on aina oma hohtonsa, tuntuu jopa juhlalliselta kun viimeisen oppilaan jälkeen suuntaan askeleet kohti autoa ja viikonloppua. Vaikka tekemistä riittää kotona, viikonloppuihin emme yleisesti ottaen halua ottaa kovin tiukkoja aikatauluja. Parhaita hetkiä ovatkin silloin pulkkailu pojan kanssa, käynti läheisessä leipomokahvilassa tai rakkaiden sukulaisten näkeminen. Ne ovat niitä arkielämän juhlahetkiä.

 

Viikonloppuisin myös soiton harjoitteluun on yleensä enemmän aikaa. Helmikuussa on useita konsertteja, joten ohjelmistossa on nyt omia sooloja sekä duokappaleita. Konsertit tuovat jonkinlaista suuntaa soiton harjoitteluun, tulee motivaatiota työstää kappaleita valmiiksi. Vaikka toisaalta kappaleet eivät ikinä ole "valmiita", aina voisi tehdä asioita vielä paremmin ja eri tavoin. Tärkeintä onkin minulle soittaa sydämestään ja säilyttää soiton ilo koko hommassa! 

Jokaisesta päivästä saa iloita, lähellä on niin paljon hyvää ja tärkeää!