Soittamisen iloa

Soittaminen on minun tapani hengittää elämän kauneutta. Se on kutsumus, saan siitä paljon iloa, voimaa ja tarkoitusta. Pienenä en ehkä aina harjoitellut ahkerasti omia soittoläksyjä, mutta istuin silti jatkuvasti pianon ääressä ja soitin kaikenlaista kivaa. Iloksi vaan!  Nykyään kappaleiden harjoittelu tuo parhaimmillaan sitä samaa nautintoa. Ohjelmistoon otankin vain todella mieluista musiikkia yleisesti ottaen.

Käyn edelleen soittotunneilla, haluan saada myös toisenlaista näkemystä työskentelyyni. Sitä paitsi tunneilla saan myös lisää innostusta soittoon. Pikkumies tekee harjoittelun haasteellisemmaksi tällä hetkellä, hän niin mielellään osallistuu soittamiseen minun kanssani. Ohjelmisto on laajentunut näin ollen muumeihin yms. :) Poika soittaa sylissäni pianoa kaikin voimin, minä yritän tuikata johonkin sopivaan väliin tutun melodian pätkän. 

Tänään soitin nelikätisesti kollegani kanssa. Musiikin jakaminen ja  työstäminen yhdessä toisten kanssa on tärkeää ja antoisaa vaihtelua omaan harjoitteluun.

Poika on istunut sylissäni tiiviisti sen jälkeen kun tulin töistä kotiin. Välillä hän haluaa, että kuunnellaan YouTubesta jotain kivaa. Äitikin innostuu laulamaan musiikin mukana. Monissa lasten lauluissa on todella kauniita melodioita ja koskettavia sanoja, tulee myös muistoja omasta lapsuudesta. Tuntuu ihanalta, että voin jakaa lapsuuteni ajan rakkaimpia lauluja nyt omalle pojalle.
Elämä tuntuu tulevan lähelle.

Rauhallista viikonloppua!