Hetkeen tarttumisesta

Joinakin päivinä saa paljon aikaan, elämä tuntuu rullaavan. Sitten on hetket kun lapsi on kitisevä, itsellä väsymys ja sata asiaa tekemättä. Helposti arjesta tulee silloin selviytymistaistelua. Mitenköhän löytäisi positiivista ajattelua näihin hetkiin?

Ainakin olen huomannut, että oleellisen löytäminen tekemättömistä töistä on tärkeää. Joskus on myös hyvä armahtaa itsensä, hyväksyä, että huomisellekin jäi tekemistä, mutta se on elämää. Itse otan, jos mahdollista vähän etäisyyttä minua stressaviin asioihin esim. juomalla kupin kahvia tai soittamalla hyvälle ystävälle.  Luovassa työssä on tärkeää, että työskentelyssä  säilyy innostunut ja positiivinen asenne. Kun alkaa harjoittelu väsyttää liikaa, on hyvä pitää hetki taukoa ja tehdä jotain mikä sillä hetkellä tuntuu mukavalta

Koska meidän poika vasta tapailee sanoja, on mahdotonta tietää aina, mikä hänellä on, kun itkua on ilmassa. Joskus tuntuu, että vaikka äitinä olen tehnyt kaikkeni, että hänellä pitäisi olla kaikki hyvin, poika on kovin tyytymätön. Nämä tilanteet luonnollisesti turhauttavat, koska ei pysty poistamaan pojan pahaa oloa heti. Ehkä elämässä onkin tärkeää, että pystyisi hyväksymään ettei pysty muuttamaan aina tilanteita eikä olosuhteita. Silti voi olla kiitollinen ja iloita kaikesta hyvästä. Hyvien asioiden listaus mielessä tai paperille voi olla paikallaan. 

Loppujen lopuksi kiitollisuus ja onnellisuus ovat myös asenne. Katsonko sitä mikä on hyvin, vai sitä mikä ei ole. Toivoisin itse, että voisin itse kasvaa enemmän ihmiseksi joka löytää hyvää läheltä sekä itsestään. Niistä pienistä asioista, mitä päivän aikana ympärillä on ja tapahtuu. Onneksi kehitys on mahdollista meille kaikille!

Väsyneenä poika usein kaipaa kovasti huomiota ja läheisyyttä. Lapsella on taito elää  hetkessä ja tehdä siitä kaunis.  Kun maitoa tuttipullosta lotkotteleva lapsi on kainalossani, tunnen että siinä hetkessä on itse elämä läsnä.