Luova joutilaisuus

Tällä viikolla ollaan kotoiltu pojan kanssa. Nopeasti on mennyt viikko, vaikka kotona on ollut niitä rauhallisia, pysähtyneitä hetkiäkin. Tuntuukin melkein kuin olisi jo loma, kun ei ole ollut kiirettä minnekään. :)

Päivien ihania hetkiä on kahvikupillinen pojan kanssa, tai ulkona pulkkailu auringon paistaessa. Katsotaan  pojan kanssa kivoja kirjoja, tai vain nautitaan hetken kauneudesta. Nämä hetket tuovat voimaa arjen pyörittämiseen.

Kissa osaa ottaa rennosti:) Olenkin miettinyt monta kertaa, että hänen tyytyväisyydestään voisi ottaa mallia omaankin elämään. Kissa on niin tyytyväinen oloonsa, kun perusasiat on kunnossa ja perhe kotona.

 Eilen illalla tein laulun, joka on viimeistelyä vaille valmis. Kappale kertoo elämäni pienestä ihanasta miehestä, mutta symbolisesti se kuvaa myös suurempaa voimaa joka kantaa ihmistä. Laulut syntyvät minulla yleensä pianon ääressä improvisoidessa. Kun on oikea hetki, kappale saattaa valmistua pienessä hetkessä.

Ostin pojalle joululahjaksi nokkahuilun. Poika saa siitä hienosti äänenkin, silti hän ojentaa huilua usein minulle, jotta soittaisin pienen sävelmän hänelle. Mietinkin tänään, että äitinä saa kokea päivittäin onnistumisen hetkiä, kun oma lapsi on niin innoissaan  monista asioista mitä äiti  osaa tehdä. 

Toisaalta myös poika saa kokea onnistumisen riemua, olen haltioissani monista pienistä elämän asioista, mitä poika oppii tekemään. Usein käy niinkin, että ennen kuin ehdin kehua poikaa, hän jo taputtaa itselleen. :)

Tämän viikonlopun ohjelmassa on laskeutumista hiihtolomaan sekä lauluesiintyminen. Laulaminen on ihanaa ja terapeuttista, sielun lepoa.

Ihanaa hiihtolomaa ja joutilaita luovuuden hetkiä!