Syntymäpäivä

Tänään on syntymäpäiväni. Ollaan vietetty sitä rauhallisesti kotona ja pojan mummilassa. :) Pojan ja miehen kanssa käytiin päivällä synttärilounaalla. Ollaan syöty herkkuja monessa paikassa. :)

Olen saanut ihania kortteja rakkailta ihmisiltä sekä suloisia lahjoja.

Tämä päivä on ollut monella tavalla hyvä ja ihana. Poika on ollut onnensa kukkuloilla, kun on saanut leikkiä serkkujen kanssa. Tänään pojan rakas serkku jää meille yökylään

Iloa ja elämää on ollut tämä päivä tulvillaan. Joka hetkestä kiitollinen. 

Huomenna menen äitini kanssa syömään ravintolaan synttäreiden kunniaksi. Nämä hetket jäävät sydämeen.

Hiekkaunelmia :)

Äkkiä maisemat ovat muuttuneet  syksyisiksi. Luonto näyttää tosi kauniilta nyt. Olen aina tykännyt syksystä paljon. Ehkä johtuu siitäkin, että olen syntynyt silloin.

Tällä viikolla kävin pianotunnilla muutaman viikon tauon jälkeen, uusia tuulia kohti. Pojan päiväkodissa oli perheiden yhteinen ulkoiluilta. Olin siellä pikkuisen kanssa, tehtiin pieni luontopolku ja syötiin makkaraa. Poika tuntui kovasti nauttivan illasta. Mielelläni osallistun tämänkaltaisiin tapahtumiin, jotta pojallekin vahvistuu tunne, että vanhemmat ovat mukana päiväkodin kuvioissa tiiviisti.

Kesä meni nopeasti, eikä hiekkalaatikko silloin valmistunut. Mutta tänään mies haki hiekat pojan uuteen hiekkalaatikkoon, jonka hän teki viime viikolla valmiiksi. Mies teki myös  meidän pihan päätyyn uuden aidan syksyn kunniaksi. Niin asiat tapahtuvat omalla ajallaan, kun hetki on sopiva.

Tehtiin pojan kanssa ensimmäiset kakut omalla hiekalla. :)

Vielä löytyi kukkanen lehtien seasta. Luopumista ja uutta, sitähän tämä elämä on. Kaikkein tärkeintä on rakastaa. 

Ei mitään hätää

Tänään oli syksyn ensimmäinen konsertti. Ohjelmassa oli suomalaisten säveltäjien ja Chopinin musiikkia. Mietin tässä, että konsertin jälkeen juodut kahvit konserttipaikalla kruunaavat koko tilaisuuden. Silloin on niin kiva rentoutua, jutella toisten muusikoiden ja kuuntelijoiden kanssa soitetusta ohjelmasta.  Niin oli tänäänkin. Äitini ja siskoni olivat myös tulleet konserttiin, se toi myös erityistä juhlan tuntua konserttipäivään.

Konserttiin valmistautuminen on aina prosessi, johon kuuluu monenlaista valmistautumista. Jälkiolo on usein väsynyt, mutta onnellinen. Koko tunteiden kirjo on mukana.
Aiemmin en säästänyt konserttiohjelmia, mutta viime vuosina olen alkanut keräilemään niitä muistoiksi talteen.

Tällä viikolla pikkuinen oli kovin itkuinen, kun tultiin hoidosta kotiin. Itkun lomasta hän yhtäkkiä alkoi sanomaan "Ei mitään hätää, ei mitään hätää". Kahden sanan lauseita pojalla alkaa jo olla paljon, mutta useamman sanan lauseet ovat vielä harvinaisempia. Ehkä siksikin tämä pojan oma lohdutus tuntui niin liikuttavalta. Sitä poika on toistanut muutamia kertoja viikonlopun aikana.
Välillä tuntuu ihmeelliseltä, miten paljon iloa, lohdutusta ja rakkautta oma pieni poika tuo.

Kaikkea hyvää ja rakasta!

Lähellä elämää

Loppuviikkoa taas eletään, viikon työpäivät takana päin. Tänään oli ihana ulkoilukeli. Pojan kanssa kerättiin vielä loppukesän kukkia ja käytiin katsomassa tavarajunaa. Junat, lentokoneet, kaivurit ym ovat pojalle valtavia ilon aiheita. :)

Tällä viikolla tein päätöksen, joka vaikuttaa merkittävästi koko meidän perheen tämän lukuvuoden elämään. Valinta oli vaikea, mutta tein päätöksen sydämellä, laskien myöskin plussat ja miinukset asian suhteen moneen kertaa. Uskon, että tämä päätös oli oikea.  Olo tuntuu helpottuneelta, jopa ihanalta. Nyt tuntuu, että tämä oli ainut oikea ratkaisu koko perheen kannalta. Elämä on tässä-nyt ja niin ainutlaatuisen kaunis ja korvaamaton.

Eilen oltiin pojan ja mummin kanssa "retkellä" kaupassa ja syömässä.  Juotiin vielä myöhään kahvit ja syötiin herkulliset jätskiannokset. Miten suuri siunaus läheiset ihmiset ovatkaan. Tänään saadaan mies kotiin työreissulta, poika on varmaan aamulla onnellinen herätessään, kun isi on kotona. Ja kivalta se tuntuu minustakin.

Kaunista syyskuun alkua!

Elämää

Niin ne päivät kuluvat. Koko kesän olen pyöritellyt isompaa päätöstä mielessäni. Tämän viikon jälkeen olen varmasti viisaampi asian suhteen. Ja luotan, että hyvä ratkaisu tulee.

       

Viikon kohokohta on minulle ja pojalle usein, kun vietämme vapaapäivää ja käymme läheisessä leipomossa ostoksilla. Lähes aina ostamme pieniä, huippuhyviä karjalanpiirakoita, joita syödään usein jo kotimatkalla.  :)








Ollaan podettu pojan kanssa flunssaa. Usein minä ja pikkuinen sairastetaan sama tauti, mutta mies välttyy flunssalta. Hyvä niin,  että meistä jokun pysyy terveenä. :)

Poika haluaa usein tehdä samoja juttuja, kuin minä ja mieskin. Varsinkin siivousjutut ovat jo pitkään olleet mieluisia leikkejä. :)

Viime viikonloppuna juhlittiin sukulaislapsen synttäreitä. Poika kovasti nautti serkkujen tapaamisesta, ilmassa oli vielä kesän tuoksua ja kauneutta.

Sydän on täynnä rakkautta pientä pellavapäätä kohtaan. Tuntuu, että kulunut kesä on vienyt poikaa kehityksessä kovasti eteen päin. Pieni hän silti vielä on!

Nyt laitan itselleni kamomillateetä. Huomenna minulla onkin pitkästä aikaa  pianotunti, se on aivan erityistä minulle, että saan edelleen käydä hyvällä, minulle tosi tärkeällä opettajalla ja oppia sekä innostua. 

Ihania hetkiä!

Lepopäivä

Mustin yhtäkkiä, että tänäänhän on lepopäivä. Tänään siis hyvällä omallatunnolla levätään. :) Mies ja poika ovat päikkäreillä, minä nautin kupillisen kahvia. Arki on lähtenyt vauhtiin, kesän tuntua silti vielä. Päivät pojan kanssa kotona tuntuvat tosi tärkeiltä, en malttaisi viedä poikaa hoitoon paljon ollenkaan. Sopeutumista vielä on pojallakin kesän jäljiltä.

En ole varsinaisesti mikään "leipuri hiiva", mutta nyt olen kahtena viikonloppuna leiponut. Syyspiirakkaa omista marjoista ja eilen tein täytekakun pojan 1v 9 kk päivän kunniaksi. 

Onneksi minulla on näinkin ihana apulainen! :) Pojalle tekee mieli leipoa oman lapsuuteni herkkuja. 

Kohtuullisen hyvältä maistui piirakka oman äitini reseptillä. Ei kutenkaan niin hyvältä, kuin hänen tekemänään..  :)

Oman lapsen kanssa käy usein mielessään läpi oman lapsuuden muistoja, mitä asioita haluaa siirtää perintönä hänelle. Olen viime päivinä lukenut Liisa Keltikangas-Järvisen kirjaa "Lapsen sosiaalisuus". Kovasti haluaisin pojan kokevan ihanan, turvallisen,  rakkaudellisen lapsuuden. Parhaani sen eteen teenkin. Kuitenkin uskon, että hänen ja minun, jokaisen elämä on Suuremmassa kädessä. Siihen haluan luottaa ja turvata pojan äitinäkin. Onneksi ei tarvitse suorittaa elämää.

Tässä operaatio täytekakku. :) Kakun keskellä pojan ristiäiskakunkoriste. Poika nuoli tyytyväisenä taikinan vispilöistä, mutta valmiista kakusta ei pahemmin innostunut vielä. Äidiltäni tuli ihanin kommentti. Hän sanoi, että oli ehkä parhaan makuista täytekakkua, mitä hän on ikinä syönyt. Todennäköisesti hän on syönyt parempaakin joskus, mutta hyvä mieli kuitenkin tuli näistä sanoista. 

Tällä viikolla sain uutta, mielenkiintoista tietoa opintojeni suhteen. Mutta on myös kysymysmerkkejä niihin liittyen. Niin kuin elämässä yleensäkin.

Huomenna olisi yhteistreenit syksyn ensimmäiseen konserttiin. Usein sen olen huomannut, soittaessa innostuu ja alkaa unelmoida ihanista asioista!

                                                                   Raikkaita tuulia!

Syksyä kohti

Tämän vuoden työkuviot alkaa olemaan selvillä. Mutta on vielä asioita, joita pitäisi selvitellä ensi lukuvuotta ajatellen. Askel kerrallaan..

Tuntuu ihanalta, että on viikonloppu tulossa. Paluu työkuvioihin vie yllättävän paljon voimia, on niin monenlaista miettimistä ja selvitettäviä asioita. Arki rullaa sitten taas omalla painollaan, kun vauhtiin pääsee.

Meidän pikkuinen on ollut kipeänä melkein viikon. Onneksi nyt alkaa olo helpottaa!

Tällaiset "aarteet" ostin pienelle, kun hän oli ollut kesän jälkeen ensimmäisen päivän hoidossa. Pieni urhea mies.

Omissa pensaissa olisi marjoja niin paljon kuin jaksaisi/ehtisi kerätä. Yhtenä päivänä pojan kanssa kerättiin marjoja, olin niin ylpeä rakkaasta, kun hän hienosti keräsi myös marjoja yhteiseen astiaan. Hyvin jaksoi keskittyä tärkeään puuhaan. Siinä oli kesän yksi erityisin hetki meillä. Täytyihän minun tehdä heti mehua pojan poimimista marjoista.

Elämän kauneus yllättää. Sitä kun voisi aina sydämessään kantaa.

Lempeitä tuulia syksyä kohti!

.